Viimeinen yö kääntyi aamuun motellin tahralakanoissa. Vielä yksi likaisessa mikrossa lämmitetty nuudeliaamupala kielen ja kitalaen väliin. Nyt oli Mike C:n bedbugsien syömä makuupussi tehnyt työnsä, joten se sai uuden kodon Motel 6:sen parkkipaikan roskapöntöstä.
Katsahdettuamme ranteeseen kiinnitettyä kelloa, suunnitelmiin tuli kuitenkin vielä muutos. Suuntasimme lähimpään Wallmarttiin katselemaan viimeisiä ostoksia. Viimeisiin matkalaukun kolosiin survoimme karkkia ja uudet MP3 soittimet.
Kyynel poskella jouduimme luovuttamaan rakkaan kumppanimme Chevy Malibun muukalaisten käsiin. Auton luovus oli nopeaa ja helppoa. Auto parkkiin ja kuitti pamahti räpylään, siinäpä se. Lopullinen hinta kaikkine sakkoineen ja muine naarmun hoito kuluineen tullaan näkemään vasta luottokunnan kuitilta, koska tämän hetkiseen summaan niitä ei oltu lisätty.
Kasimme olivat turvonneet matkan aikana sen verran suuriksi, että painorajat menivät läpi ripaa hipoen. Check in:in jälkeen odottelemaan lähtevää lentoa, johon oli vielä rutkasti aikaa. Viimeinen ehtoollinen nautittiin LAX:n Burger Kingssä, jolla saimme täytettyä itsemme rasvalla ja suolalla. Kuvut täynnä lentokoneeseen ja matkaan. Ja kappas, Air France olikin leiponut maukkaat pöperöt, joten söimme koneessa taas mahat täyteen. 11 tunnin matka Pariisiin saatiin hoidettua katsomalla uusia elokuvia. Pariisissa vaihto kesti vain tunnin, joten matkaa päästiin jatkamaan samoilla silmillä. Sateinen ja kylmä Suomi otti tuhlaaja pojat takaisin taksin muodossa, jolla ajettiin Januksen siskon luo yöksi. Ruisleipä ja pahvipurkista lypsetty maito olivat sittenkin parhaita ruokia mitä maa päällään kantaa. Yöllä jetlaki tuntui potkivan mainiosti ja heräilimme tämän tästä tarkastamaan kelloa.
|
Bussissa Cheyvä ikävöiden |