16.11 Get your kicks on Route 66

Albuqurkista päärytimme kohti Ameriikan äititietä eli Route 66, josta saimme nauttia vain pieniä pätkiä. Route 66:sen päälle on New Meksikon kohdilla rakennettu interstate 40, joten pitkiä matkoja 66 ei päästy ajelemaan. Pienillä harharetkillä löysimme mm. kaatopaikan ja rangaistuslaitoksen.66:n ehtiminen luovutettiin ja päätettiin ajaa interstatea pitkin, koska huomasimme, että Siegelmanista Tobockiin menee ihka aito 66, jota ei ole pilattu interstatella. Niinpä suunnaksi Siegelman, jossa olimme vasta iltamyöhään.

Saavuimme pieneen noin 4000 asukkaan kylään, jossa oli paljon 66 rekvisiittaa mm. motelleja, krääsäkauppoja ja kaljasaluuna. Motelleista kävimme pyytämässä tarjouksia, josta kävimme kovaa vääntöä paikallisten yrittäjien kanssa. Lopulta päädyimme intialaisen miehen omistamaan motelliin, koska saimme tinkastua about kympin hintaa alemmas alkuperäisestä. Tinkimisen yhteydessä jäimme suustamme kiinni kaverin kanssa, joka osoittautui hyvinkin sivistyneeksi yrittäjäksi. Hänen kanssaan käytiin keskustelut Suomen historiasta, maaseutujen autioitumisesta niin meillä kuin muuallakin ja amerikkalaisten tyhmyydestä.

Keskustelujen jälkeen päästiin huoneeseen vähän rentoutumaan potkittuamme suurimat torakat nurkkiin. Pian päätimmekin lähteä aiheuttamaan paheksuntaa kylillä. Parin sadan metrin päästä motellilta oli pupi, Black Cat, jossa kävimme ottamassa parit neuvoa-antavat. Pupi-illan jälkeen oli aika parkkeerata takaisin motellille, jotta jaksaisimme taas tutkia amerikan ihmeitä.

Valkoinen kyltti tienlaidassa

Mahtiurokset Pohjois-Ameriikan vedenjakajalla

Mustan kissan putia

15.11 Kuppanen Roswellin kyläpahanen

Aamulla heräiltiin tasokkaimmasta Motel 6 mitä reissun aikana on nähty. Kahvia ja teetä sai 24/7 ja muutenkin motelli näytti vähän enemmän hotellilta. Kuppi nuudelia hampaan väliin ja suunta Roswellin keskustaan UFOstelemaan. Peruspakolliset rojuliikkeet katseltiin läpi ja naureskeltiin ylihintaisille vihreille tuotteille, joihin langettiin kuitenkin kulutushysterian pakottamana.

Keskustassa vilkaistiin rakettimuseo, jonne oli tehty 1900-luvun alun rakettipaja. UFO-museossa esiteltiin lehtiartikkeleita, kun joku oli joskus vuonna kivi ja kanto nähnyt valoja taivaalla. Museossa oli yks ja ainut kiinnostava seinä, jossa spekuloitiin Area 51:stä. Yritetään käydä valtamaassa se sitten Las Vegasin jälkeen pikku rapelissa.

Jossain puolen päivän jälkeen luovutettiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa kohti länttä, Albuquerqueen. Rosvellin kuppanen kylä oli vähän pettymys, mutta sinneppä se jäi. Liekkö nuo UFO hommatkin keksitty vain dollarin toivossa, koska siltä se meidän mielestä näytti. Amerikan reissulla kannattaa pistää isompaa pykälää päälle Roswellin kohdalla, jos taivaalta tippuneet folionpalaset ei kiinnosta. Illalla saavuttiin taas Albuqurkiin, jossa totesimme taas aidon ja oikean Motel kutosen laatutason. Ajattelimme säästää ja kävimme kaupasta ostamassa hodari tarpeet. Motelli ei tarjonnutkaan mikroaaltoja, joten söimme kylmiä ja suola-rasva-makkaroita. Mike C heittikin omat ruokansa roskiin, niin herkkuja oli.

Amerikan tursaat iltapalalla

Ufot

Unidentified Flying Object

Albukurkun kylä

14.11 I'm a cowboy, baby!

Luojan kiitos, aamulla herättiin. Normi meininki ja matkaan Lubbokin kylille. Ensimmäisenä pyörähdettiin Texas Tech Universityn nurkilla, joka oli aika kookas meidän mittakaavassa. 30000 opiskelijaa ja paljon rakennuksia kampusalueella, jossa näkyi myös muutama kiltatalo. Eikä aikaakaan kun Chevy leikkasi renkaat ulisten  Teksasin Seppälän risteykseen. Silmämuniimme heijastui buutseja, tetsoneja ja farkkuja. Kiinnostuksemme kasvoi kiiltäviin lännenkenkiin, mutta vielä liikkeestä ei vielä löytynyt oikein sopivia. Etsittiin vielä pari liikettä lisää, mutta parhaat monot näyttivätkin löytyvän ensimmäistä paikasta. Sieltä sitten kopattiin mukaan buutsit, jotka kustansivat noin 170 tpl. Mikä lie hinta taso Suomessa, mutta ompahan nyt Texasin bootsit joka miehellä.

Nälkä rupesi kurnimaan vaatien aamupalaa, joten menimme lähimpään BBQ paikkaan, josta saatiin erilaisia lihoja ja papusössöä. Ruoka oli ihan hyvää ja maksoi noin 12 dollaria. J&M Bar BBQ oli sellanen pienen kaksion kokoinen pikaruokala, jossa ei ollut omaa huussia. Mahat täynnä etsimme vielä bootseihin sopivia Leviksiä paikalliselle torilta, mutta turhaan. Täkäläiset eivät näytä suosivan 501:siä, joten päätimme siirtyä kohteeseen alfa 2, Roswell. Matka taitettiin halki öljykenttien ja puuvillapeltojen. Siinä sivussa ihailtiin viimeistä auringon laskua Texasin taivaan alla.

Auringon laskettua matka taittui sujuvasti, kunnes Kelku Koo Kojootti yritti päättä elämänsä Malibun syyläriin. Onneksi Januksen etanan nopeat refleksit puuttuivat peliin ja Kojootti jatkoi matkaansa.

Roswellin valot alkoivat kajastaa ja saavuimmekin UFOlandiaan. Kellojakin jouduttiin siirtämään tunnilla taaksepäin, joten pimeä täällä lännessä tulee jo suht aikaisin, noin kello 5.30 PM täkäläistä aikaa. Roswellin kylän läpi ajettaessa huomattiin, että mikäs se siinä, Motel 6. Huone taas normi hintaan, johon kuului nyt myös ilmaiset popkornit. Matkaa kuitenkin on taitettu yli puolen välin, joten ilmaiset popparit ei ole pahitteeksi. Pennin venytys yritykset vaihtuivat kymmeniin ja jopa satoihin dollareihin kun lähikaupasta löytyi hyllyllinen Leviksiä buutsien kavereiksi. Rättiliike löytyikin kullin luikauksen päästä motellilta. Oli 501, slimmiä, bootcuttia jne. Varkut makso noin vajaa 40 dollaria kipale, joten ei paha hintataso kotosuomeen verrattuna. Joku osti yhdet ja joku osti kahdet. Motellilla alkoikin muotinäytös, jossa salamavaloja ei säästelty. Tällä kertaa kätwalkkina toimi Motel 6 käytävä, joka osoittautui loistavaksi kuvauspaikaksi. Yleisöä ei juuri nyt ollut paikalla, mutta respan täti seurasi näytöstä turvakamerasta silmä kovana. Rankkojen kuvauksien jälkeen päädyimme lähimmälle essolle ostamaan iltabudit, jotta jaksamme katsoa vielä illan viimeiset ohjelmat.

All New, Boots and Jeans

BBQ

Keep on pumping

13.11 Siirtyminen

Aamulla heräsimme kummaan tunteeseen päissämme, tukka oli hieman kipeänä. Lie ollut Stockyrdin pubeissa happikatoa tai jotain, mutta kuiva suu niissä ei ainakaan yllättänyt. Aamu jatkui perussetillä eli suihkulla, kamojen kasaamisella ja huoneen luovutuksella. Mike C oli matkaajista rohkein, hyppäsi rattiin ja matka taittui viereiselle Whataburgerille, josta saimme mahan täydeltä Amerikan herkkuja. Purilaiset olivat kyllä todella hyviä verrattuna muihin yleisimpiin burgeriketjuihin, vieläpä liikkeen General Manageri tarjoili meille sapuskat. Mahat täysinä valitsimme suunnaksi texasin läntisen osan ja kylän nimeltä Lubbock.

Länttä kohti ajaessa maisema muuttui radikaalisti. Mike C:n sanoja lainaten maisemat olivat kuin lännen elokuvista ainoastaan John Wayne ja JR puuttuivat. Samaisella tiellä nähtiin paljon US and A:n maataloutta: silmänkantamattomiin peltoa, öljy- ja vesipumppuja, isoja traktoreita ja mieletön määrä karjaa. Ainiin, tulihan siellä levähdyspaikalla pikku skorppioonikin morjestamaan, veikee otus, liekkö myrkyllinen.

US and A:ssa matkatessa kannattaa suosia highwayeita interstatejen sijaan, koska pienet tiet tarjoavat enemmän nähtävää nopeusrajoitusten pysyessä samana 70 MPH (Texasissa). Lähestyessämme määränpäätämme navigoimme suoraan halvimpaan motelli kutoseen. Kassit nurkkaan ja pyykin pesuun. Täkäläiset motellit tarjoavat pesupalvelua lantteja vastaan, eli tarpeeks quarttereita koneeseen niin awot, puhdasta tulee. Tosin täkäläiset pesukoneet ovat kylläkin 2000 luvulta, mutta tekniikka jostakin 70- luvulta. Muutaman iltabudin jälkeen olimmekin jo valmiita nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen koitokseen. Tarkoituksena on porkata Lubbockin kylää, jonka jälkeen suuntamme foliot päässä kohti Roswellin Uhfoja.

Whataburger

Skorpionikimmo luikki piiloon

Texasilaista maisemaa

Aurinko ja pilvet

Elukoita pellolla

Puskia ja kiviä

12.11 Yeee-haw

Aamu lähti käyntiin Dallasin keskustassa sijaitsevasta Starbucksista, jossa sai taas normikupin kahvia 1,62 taalalla. Vähä aikaa pyöriskeltiin Dallasin keskustassa, jossa ei ollut yhtään mitään. Muutama pilvenpiirtäjä ja suihkulähde katsottiin, siinäpä se. Ihmiset olivat jossain muualla, koska kaduilla ei ollut ketään ja suurin osa liikkeistä oli suljettu viikonlopuksi. Ei kun takasin autolle ja suunnaksi Fort Worth, jossa oppaan mukaan on menoa ja meininkiä. Pari mailia ehdittiinkin ajella, kun haukan tarkat silmämunamme huomasivat tien varressa mainoksen: GUN SHOW! Sinne siis.

Ennen teurastusvälinenäyttelyä pyörähdimme hakemassa ruokaa ja laatikollisen Budia paikallisesta Citymarketista. Kontti täynnä evästä muutaman mutkan kautta löysimme näyttelyalueen, johon pulitimme parkkimaksua sen 5 ja sisään 8 tpl. Näyttelypöydät notkuivat haulikoita, pistooleja, kivääreitä, puukkoja ja kaikkea sellaista, jolla rehti amerikkalainen voi suojella omaisuuttaan tunkeilijoilta. Aselait ovat vähän löysemmät, kun koto Suomessa. Aseen voit ostaa kuhan oot amerikkalainen ja eikä paljon tililtä löydä paljon rötöksiä. Asevälikohtauksien jälkeen suuntasimme Wild Wild West tyyliselle alueelle eli Fort Worthin Stockyardiin. Paikka on täynnä cowboy kamaa, buutseja, tetsoneita, varkkuja, vöitä, solkia ja kaikkee siltä väliltä. Suurin osa ihmisistä oli pukeutuneet kyseisiin vermeisiin, oikein. Pienen pyöriskelyn jälkeen näksäytimme ostaa liput illan rodeoon, 15 tpl, minkä jälkeen painuttiin motellille.

Motel kutosessa hörpättiin muutamat Budit illan kunniaksi, mistä matka jatkui taksilla Stockyardiin. Rodeossa pojat ja tytöt näyttivät parhaat cowboy taitonsa härkä- ja hevosrodeossa sekä vasikan sitomisessa. Meininki rodeossa oli mitä mahtavin, ainakin meidän suomipoikien mielestä. Vastinetta kyhnyillemme. Puolen yön aikana olimme jo kapakassa ottamassa vielä parit Budit ja tanssittamassa Texasin tyttöjä. Jos meinaa tulla teksasiin, niin kannattaa opetella parit teksasilaiset askeleet ennen reissua. Noh, kyllä ne askeleet kerkee opetella tanssilattiallakin. Pilkku rävähtää Dallasin seudun kapakoissa 2 maissa, ainoastaan Gentlemas's klubit ovat pidempään auki. Pimeillä kaduilla etsiskelimme taksia, mutta turhaan. Jaksonin opastuksella suoritettiin vielä pieni iltalenkki ja vedettiin vajaa 3 mailia motellille. Jalkakäytävät täällä päin ovat hyvin epämääräisiä laattapolkuja, joiden löytäminen voi olla hyvinkin haasteellista.

Dallasin päätähdet Small, Medium ja Large

Dallas

Dallasin öljytalo

Don't dial 911 use "bad ass gun"

Guns and ammo

Wild Wild West

Kansallishymni

Bull ridingin härkä

Vasikan jahtuuta

Bull Rider

Rodeota parhaimmillaan

11.11 Houston we have a problem

Aamulla herättiin virkeänä ja torakatkin pysyi loitolla. Siispä suunnaksi Houston, jossa oli veteraanipäivän kunniaksi paraati. Siellä oli koululaiset pukeutuneet paraatiasuihinsa ja vetivät sellaset normiparaatisetit aseita heiluttaen. Osa Huostonin kaduista oli suljettu paraatia varten, mikä vaikeutti meidänkin navigointiin keskustassa. Auto parkkiin ja menoksi. US and A:n lippuja heiluttaen ja God Bless Americaa huutaen valuimme aamupalalle läheiseen Subwayhin, josta saatiin edukkaat näksit nälän tappamiseksi. Kello ruksutti jo sen verran, että suunnattiin autolle ja suunnaksi otettiin NASA:n Space Center. Siellä oli näytillä avaruuteen liittyvää tietoutta, joka nyt ei oikein potkinut. Pääsylippu parkkimaksuineen kustansi noin 25 tlp, eli jos ei ole kiinnostunut noista avaruudenhommista niin kannattaa skipata kyseinen nähtävyys ja suunnata vaikka Walmartiin Budin ostoon. 24 packki irtoaa nimittäin 15 $ + verot.

Iltapäivä ruuhkassa lähdimme päristelemään kohti Dallasia. Teksasissa kaikki on isompaa, niin myös ruuhkat. Jacksonilta palo muutamaan otteeseen hermot pilotin paikalla, koska Interstatella ajaminen ruuhka-aikaan on persiistä jatkuvan pysähtelyn takia. Navigaattoriin pistettiin motellin haku läheltä Dallasia ja kappas, automme ohjautui kuin itsestään Motel 6:n pihaan. Kassit nurkkaan ja iltapalan ostoon läheisestä 7 elevenistä, josta halvalla saatiin nuudelisopat ja buritot. Mahat täysinä katselimme vielä vakio kamaa eli Discovery Channelia ja sitten ei kun unta kaaliin. Unta tarvitaankin, silla huomenna on luvassa rodeota ja muut Teksasin herkut. Don't mess with Texas!

Houstonin ydinkeskusta

Hautakammioita New Orleanssissa

Veteraaneja joka lähtöön

Marinoituja korppuja vai mitenkä se suomennettiin

"I´m the eight man on the Moon"

Kuukauden lupaukset ja kuusta löydetty puistonpenkki

Mike C korjailemassa

Jackson ja sukkulan rakettimoottori

10.11 Reissupäivä

Aamu polkaistiin käyntiin tukevalla aamupalalla, joka sisälsi kanamunia ja extra lisäaineilla varustetuilla vohveleilla. Vielä ennen check-outtia kävimme puristamassa edellisten päivien krapulahiet pois hotellin punttisalilla, joka ei paljon säväyttänyt. Ovimies päräytti Chevyn nokkamme eteen, jolloin olimme valmiita jättämään New Orleans taaksemme. Nokkamme osoitti kohti Hustonia, Texasin suurinta ja US and A:n 4. suurinta kaupunkia. Maisema vaihtui joutuisasti, kuten myös maisematkin. Lousiannan kosteikko alueet vaihtuivat Texasin suuriin peltoihin ja suoriin Interstateihin.

Navigaattori käskytettiin etsimään meille motellia Interstaten kympin laitamilta ja kappas edukas Motel 6 löytyi 10 mailia ennen Houstonia. Yö oli 17 tpl, eli ei suinkaan paha. Yleisilme motellissa oli siisti ennen valojen laittamista päälle. Valojen napsahtaessa päälle huomattiin, että huoneessamme oli ylimääräisiä asukkeja. Saman tien ajettiin muukalaiset lähimpään viemäriin odottamaan parempia saaliita. Mike C valmistautui yöhön laittamalla kamppeittensa päälle kokovartalo kortsun muukalaisten varalle. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä hakemassa kevyttä iltapalaa, pari tuplajustojuustopurilaista per nenä ja kaljaa. Kylläpä uni maistui. Juustolle.

Reissaaminen voi olla välillä raskasta, lääke löytyy koiranpaskasta

Muutkin olivat löytäneet paikalle

Aurinko painuu Texasin maille

Tommi Torakka hakemassa saippuaa