6.11 Gators ahead!

Heräsimme pikku rapelissa  ja kokosimme itseämme siihen malliin, että saatiin kämppä luovutuskuntoon. Check outin jälkeen suuntasimme Evergreeniin alligaattori farmille, jossa näimme mm. Floridan pantterin ja muutaman alligaattorin. Evergreen on suurta suo- tai kosteikkoaluetta, jossa ei kasva kuin kaisloja ja käkkäräpuita. Matkalla pysähdyimme pienellä maalaistorilla, jossa oli näytillä vanhoja jontikoita ja Fordin F100 lavakuuppia. Samaisella torilla oli mahdollista ostaa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä sun muita maalaisten tavaroita. Pienen kiertelyn jälkeen suuntasimme Clearwateriin, Tampan läheisyyteen. Matkalla ylitimme suuren suoalueen, jonka pituus oli jotain 100 mailia. Alue halkaisee horisontaalisti Floridan niemen. Matka taittui nopeasti, kiitos American Highwayden. Illan taittuessa saavuimme Clearwateriin, josta löysimme huokeaan hintaan Travelodgen tarjoaman huoneen.(25 tpl, taalaaperlärvi) Illalla totesimme vielä,

"One pint of Bud makes you sleep better"

Hotellin alue on ilmeisesti turvallinen

Ford F100

Alligaattorikyla

Floridan pantteri iloisena hakissa

Coffee break

Sunset in Florida

5.11 Kiertelyä ja kaartelua Miamissa

Kuitumurojen jälkeen karautimme Little Havannaan, jossa riipaisimme heti kättelyssä sumpit, joiden koostumus oli melko sokerinen. Kahvista päätelleen kuubalaiset mahtavat olla hampaattomia, koska täti annosteli sokeria kuin uuno Turhapuro konsanaan. Little Havanna on nimensä mukaisesti pikkunen kuubalainen kylä Miamin kyljessä. Siellä aika matelee ja kenelläkään ei ole kiire, joten paikka oli sopiva lauantain päivän viettoon. Pikku kojut tarjosivat antoisia herkkuja, joita Janus maisteli antaumuksella, mm. jotain juurimehuja.

Miamin keskustan tuntumassa söimme välipalan joka oli 18" lihalätty. Miamin downtown kierrettiin amerikkalaisittain autosta käsin, johon  kulutettiin aikaa  noin 15 min. Turistikierroksen jälkeen suuntasimme rannalle pyörimään aaltoihin , jossa samalla ihastelimme varjolautailijoiden ilmavia hyppyjä. Rypyhetken jälkeen huuhtaisimme uikkarit hotellin poolissa, jota tuli maistettua ensimmäistä ja viimeistä kertaa (virtsa+kloori).

Illalla valmistauduimme tarttumaan Miamin yöelämään Don Johnssonin tavoin, joka onnistui vain asiaankuuluvissa asusteissa. Pileporukka oli melkoisen tummanpuhuvaa. Yössä oli tarjolla jos jonkun näköisiä aineita (paljon myös lailla kiellettyjä), joista kuitenkin pystyimme helposti kieltäytymään. Hienoihin ja fiineihin paikkoihin meidän oli turha yrittää, koska vielä Miamissa emme vielä ole noteerattu vieraslistoille. Tyydyimme kiertelemään muita anniskelu ravintoloita, joiden tunnelma kohosi yön edetessä. Dresscode Miamissa on rento, mutta pitää muistaa, että missään pupi vehkeissä ei kannata lähteä liikenteeseen. Ukoille vähintään farkut ja pikku kengät ja naisille pikku mustaa, mieluummin vähän kun liian paljon. Jenkeissä muutenkin parempiin paikkoihin mieliessä, pitää muistaa jättää ne crocsit ja lippiset kotiin.

Miami City

Sumpilla Havannassa

Havannan taidetta

Business Center in Miami

South Beach

Traktori vetelee poliisi saattuessa

Janus and Mike C lillumassa Atlantissa

Grab some Buds

Open the cork

Enjoy the superior drinkability

4.11 We are in Miami Biatch!

Auringon noustua Janus ja Jackson repäisivät oikein kunnolla ja lähtivät lenkille läheiselle rannalle. Auringon paistaessa lenkki luonnisti mainiosti niin pitkään kunnes Januksen pottuvarpaat päättivät kuoriutua nahoistaan, kuin kalkkarokäärme konsanaan. Atlantissa peseytymisen jälkeen menimme hotellille tekemään aamupalukkaa. Hieman suomalaisempi aamupala maistui herkulta ihraa valuvien mättöjen sijaan.

Chervoletti rysähti käyntiin ja suunta oli South Beachin Ocean Drivelle, jossa kauppoja ja ruokapaikkoja on riittämiin (tönöjen tyylisuunta on Art Deco). Viimeistellyt puistoalueet tarjoavat matkailijalle oivan paikan rentoutua Miamin helteessä. Vähän sivummalla Ocean Drivesta Washington Avenuella on tarjolla yllin kyllin tatuointipuoteja sun muita liikkeitä, mm. illalla avautuvat kapakit. Pienen kiertelyn jälkeen otimme paidat pois paljastaen läskiin hautautuneet sixpäkit ja hyppäsimme Atlantin lämpöön.

Rannoilla on paljon tilaa liikkua, koska ryppyiset eläkeläiset ja muut matkalaiset loistavat poissa olollaan, mikä on vain meidän kannalta hyvä asia. Tunnin rypemisen jälkeen olimme valmiita siirtymään kohteeseen alfa, Beach Place Miamiin, jota voimme myös suositella budjettimatkaajalle. Yö makso 25 taalaa per lärvi. Ei paha, mutta varmaan sesonki aikana korkeampi. Muutenkin kannattaa lähtee tällaiselle reissulle off-seosini aikaan jolloin minnekään ei tarvitse jonotella.

Hotellilta suuntasimme periamerikkalaiselle iltapalalle eli hamburgerille. Kaljahammasta alkoi kolottaa pahemman kerran ---> suunta ostamaan salkullinen Budia.

- Bud Light - Superior Drinkability -

Muutaman budin jälkeen silmä alkoi jo lupsamaan siihen malliin, että Janus sammui jo etuajassa Mike C:n ja Jacksonin seuratessa perässä. Lightti kaljat maistuu täällä aika laihalle toisin kuin

- SANDELS - VAHVA JA PEHMEÄ  -

Kalamiehet mökillä

Kalajoen hiekat vai mikä se oli

Ocean Driven tönöjä

Hyvät näkymät oikealla

Paalunarut mutkalla

Washington Avenue oli pullollaan terveysravintoloita

Hotellin piha ja kosla

Bud Light - Superior Drinkability

Voittaja selvillä

3.11 Welcome to Miami

Aamu valkeni Chevyn ratissa pilvisenä ja pienessä sateessa. Tummat pilvet hälvenivät aamun edetessä ja ennustettavissa oli aurinkoinen syyspäivä Miamissa. Ennen Miamia pyörähdimme Lake Worthissa, jossa asustelee kuuleman mukaan paljon suomalaisia eläkeläisiä, kuten myös Januksen sukulaisia. Tien varresta löysimme paikallisen Halpa-Hallin eli  Walmartin, josta lähdettiin etsimään muodikasta ja ajanmukaista päälle pantavaa. 9 dollarin shortseissa ja 3 dollarin T-paidassa olimme valmiita kohtaamaan Miamin lämmön. Ennakkoon netistä varattu hotelli oli rannan läheisyydestä ja kaikilla mukavuuksilla, kuten ilmastoinnilla ja kassahovilla varustettuna. Nettisivun mukainen parkkipaikka löytyi, mutta kaupanpäälle luvatut bedbugsit loistivat poissaolollaan. Muutaman Budvaiserin jälkeen suuntasimme rannalle katsomaan maisemia. Näkymät rannalla olivat miesten makuun. Pienen lihasten pullistelu hetken jälkeen pulahdimme raikkaaseen Atlanttiin. Ensimmäisten vaahtopäiden jälkeen johtopäätös oli, että veteen oli lisätty suolaa ihan kapustan kanssa.

Illalla päädyimme paikalliseen latino-tyyliseen ravintolaan, jossa maistoimme paikallista turistiruokaa. Etureput täynnä painuimme suoraa päätä hotellille nukkumaan, koska edellisöinen ajomatka painoi jo jonkin verran kintuissa. South Beach osoittautui oikeaksi turistirysäksi. Suurin osa hotelleista näytti olevan kuitenkin tyhjillään, mutta jalkakäytävät kuhisivat latinoita. Melkoinen Kuuban yö.

Lake Worthn puluja

Vahtaajan koppi

Kypärät ovat nynnyjä varten

Perus hotelli Miamissa

Heading to Miami Beach

Iltapalalla

 

2.11 What seems to be a problem officer?

Yö motellissa oli vähän viluisa, Mike C sääti vähän lämmitystä niin kylmähän siinä tuli. No eikun syvemmälle makuupussiin, niin ei lutikoille niin paljon tilaa jäänyt. Aamulla heräiltiin ja käytiin kattavalla continental aamiaisella syömässä yks beigeli ja kuppi kahvia, sekä nopeimmille rasvadonitsi. Vielä ennen lähtöä Jackson päätti kuivatella märkää paitaansa ilmastointilaitteessa. Laite meni paskaksi, ei siitä sen enempää.

Avain virtalukkoon ja kohta Malibu kulkikin pitkin Appalakkien huippuja eli sitä alempaa kärripolkua josta ei tarvinnut maksaa 40 dollarin kiertoajelumaksua. Maisemat olivat todella kauniita, eikä ruska-aika huonontanut tilannetta. Maaseutu vaikutti epätodellisen idylliseltä, josta johtuen päässämme naksahti ja kohta keula kaartoi kohti Miamin turistirysiä. Välitankkauksella KFC:ssä (Kentucky Fried Chicken) koettiin ensimmäinen mahakurli, kun Jacksonin pakki petti. (Kuten sanottua, likainen myyjän sormi on aina asiakkaan suussa) Rauhallinen hetki Columbia yössä keskeytyi epämääräisten  sinisten valojen välkkeeseen, jotka osoittautuivat ensin arvatun puikkohitsauksen jälkeen kuuluvan County Sheriffille. Pienen kyselytunnin jälkeen pääsimme pälkähästä, vaikka takakonttiimme oli lastattu Virginiasta salakuljetettua  olutta. (Osavaltioiden rajojen yli ei saa viedä alkoholijuomia) Matkaa kertyi kolmivuorotyönä suoritetusta ajosta noin 1400 km, kunnes olimme Miamissa.

Motelli

Amerikassa ruskaa

Appalakit ikkunassa

Kuvattavana kirkon pakettiauto ja heinäsirkka

Tauolla papulassa

1.11 Road Trip Begins

Hotellilla pistettiin kamat kasaan ja suunnattiin hakemaan Dodge, mutta edellisen yön aikana keijukainen oli taikonut Dodge Chargerin Chevrolet Malibuksi ja puolittanut V8:n nuhaneloseen. Pienen harhailun jälkeen New York jäi taaksemme ja pääsimme Interstate 95 pitkin paikalliselle Apsille. Tarkastimme menopelimme vedet ja öljyt, kumpikaan ei tänään sattunut paikalle, eihän matkaa olekaan jäljellä kuin vajaat 10000 km. Apsin jälkeen lähdimme metsästämään amiksia, jotka olivat meidän harmiksemme piiloutuneet kärriensä alle. Kentältä saamiemme tietojen mukaan paikalliset amikset eivät pidä pilottitakkia kansallispukunaan, mutta heidän levinneisyyttä varoitetaan liikennemerkein. Maisemat Lancasterissa olivat todella hienot ja ihailtavat. Pienet kylät ja mutkaiset tiet säväyttivät kummasti vauhdikkaan New Yorkin jälkeen. Näillä teillä kärrit voivat helposti lähteä ohjaksista. Maaseutukierros päättyi Washingtonin Obaman talolle, jossa kierrettiin paikalliset nähtävyydet Capital Hillistä aina Pentagoniin asti. Pentagonista on sitten turha nähdä kuvia koska National Securityn Agentti (NSA) poistatti ne meidän harmiksemme. Tiuku alkoi repimään jo siihen tahtiin, että oli aika suunnata Essolle kahville. Hintataso täällä on kohillaan, New Yorkissa röökiaski maksaa noin 3 kertaa enemmän kuin täällä, kuin myös muut elämän eliksiirit. Kofeiniinittoman kahvin virkistämänä lähdettiin metsästämään lutikkamotellia, joka löytyi aivan Washingtonin vierestä Viennasta. Motelli tarjosi ylellisen aamupalan ja 100 kanavaa katseltavaa. (Yö maksoi 35 taalaa per lärvi) 
'

PRKL:n kamera

Varo amiksia

31.10 Halloween

Morjestaa! Pirujen ja hoitsujen päivä lähti käyntiin normisetillä, eli aamupalalla paikallisessa Dinersissä. Päivän agenda tais olla gepsin osto ja viimeisten nähtävyyksien mulkaisu, sekä illalla
pikku paraatit. Aamupalan jälkeen suuntasimme silitysraudalle, joka halkoo Broadwaytä ja 5th avenueta. Pikku hetki palloiltiin Madison Square parkissa katsellen koiran kusettajia ja pikku Alvineita.

Puisto jäi taaksemme ja suuntasimme seksin museoon, jossa oli vaikka minkälaista vempelettä ja opusta. Käteen ei jäänyt kuitenkaan muuta kuin lima oven kahvasta. Ihmettelyjen jälkeen kipusimme Empire State Buildingiin, josta avautui hienot maisemat kylän joka kolkkaan. Silmänkantamattomiin näkyi miljardeja tonneja betonia. Alueen kukkapenkkinä toimi Central Park. Maisemakierros ohitettuamme päädyimme Macy’s tavaratalon kellariin ostamaan navigaattoria reissua varten, joka irtosi kovien neuvottelujen jälkeen normaalihinnalla.

Taloustavarakaupan kautta siirryimme hotellille valmistamaan pukuja illan paraatia varten. Puvut koostuivat hienoista ja valikoiduista raaka-aineista, kuten paskapaperista ja alumiinifoliosta. Loppusilauksen antoi jesari ja elmukelmu. Vessapaperimiehet ja Folio-olio suuntasivat metrolla aiheuttaen ylimääräisiä katseita. 6th Avenue oli täytetty örkeillä ja hoitsuilla, joita oli paikalla satojatuhansia. Paraatin salamavalojen välkkeestä suuntasimme Times Squarelle, jossa pienet japanilaiset tytöt ottivat meistä valokuvia. Halusipa yhteiskuvaan myös aito gänstäräppäri, joka sanoi laittavansa kuvan levynsä kanteen. RESPECT! Kuvaukset oli pulkassa ja supersankarit purkautuivat vessan roskiin.

Paskapaperit ja foliot New York Halloween Parade. Vessapaperimiehet ja folio-olio

Silitysrautatalo

Lihattomat ilot

Emiprestä etelään

Empirestä pohjoiseen

Paniikkia paraatissa