Road Trip on the US and A
Mike C, Jackson and Janus in The US and A.......NEW YORK - MIAMI - NEW ORLEANS - DALLAS - LAS VEGAS - LOS ANGELES
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Nyt Euroopassa
Hei, meidän eurotirp 2013 blogia voi seurata nyt osoitteesta: pojjaateuroopassa.blogspot.com
lauantai 10. joulukuuta 2011
28.11 Yöks kottiin
Yhteisesti päätettyämme aamun koittaneen marssimme suihkuun yksi kerrallaan. Ennen niin kloorilta maistunut Helsingin vesi olikin muuttunut lähteen raikkaaksi. Janus näksäytti parhaan aamupalan kuukauteen, johon kuului harvinaisia herkkuja kuten ruisleipää, mehua, juustoa, silliä, vihanneksia, kahvia ja paistettuja kanamunia. Kerrankin saatiin kunnon kahvia ja oikeaa leipää. Nämä asiat pitkän matkan jälkeen nousivat kummasti arvoonsa. Paikkojen siistimisen jälkeen otimme suunnaksi Pasilan ja Savon junan.
Niin ja ravintolavaunussa piti vielä käävä yhillä(jos toisillakin).
Niin ja ravintolavaunussa piti vielä käävä yhillä(jos toisillakin).
Suomalaisella "budilla" VR:n tiloissa |
26 - 27.11 Hei, me lennetään!
Viimeinen yö kääntyi aamuun motellin tahralakanoissa. Vielä yksi likaisessa mikrossa lämmitetty nuudeliaamupala kielen ja kitalaen väliin. Nyt oli Mike C:n bedbugsien syömä makuupussi tehnyt työnsä, joten se sai uuden kodon Motel 6:sen parkkipaikan roskapöntöstä.
Katsahdettuamme ranteeseen kiinnitettyä kelloa, suunnitelmiin tuli kuitenkin vielä muutos. Suuntasimme lähimpään Wallmarttiin katselemaan viimeisiä ostoksia. Viimeisiin matkalaukun kolosiin survoimme karkkia ja uudet MP3 soittimet.
Kyynel poskella jouduimme luovuttamaan rakkaan kumppanimme Chevy Malibun muukalaisten käsiin. Auton luovus oli nopeaa ja helppoa. Auto parkkiin ja kuitti pamahti räpylään, siinäpä se. Lopullinen hinta kaikkine sakkoineen ja muine naarmun hoito kuluineen tullaan näkemään vasta luottokunnan kuitilta, koska tämän hetkiseen summaan niitä ei oltu lisätty.
Kasimme olivat turvonneet matkan aikana sen verran suuriksi, että painorajat menivät läpi ripaa hipoen. Check in:in jälkeen odottelemaan lähtevää lentoa, johon oli vielä rutkasti aikaa. Viimeinen ehtoollinen nautittiin LAX:n Burger Kingssä, jolla saimme täytettyä itsemme rasvalla ja suolalla. Kuvut täynnä lentokoneeseen ja matkaan. Ja kappas, Air France olikin leiponut maukkaat pöperöt, joten söimme koneessa taas mahat täyteen. 11 tunnin matka Pariisiin saatiin hoidettua katsomalla uusia elokuvia. Pariisissa vaihto kesti vain tunnin, joten matkaa päästiin jatkamaan samoilla silmillä. Sateinen ja kylmä Suomi otti tuhlaaja pojat takaisin taksin muodossa, jolla ajettiin Januksen siskon luo yöksi. Ruisleipä ja pahvipurkista lypsetty maito olivat sittenkin parhaita ruokia mitä maa päällään kantaa. Yöllä jetlaki tuntui potkivan mainiosti ja heräilimme tämän tästä tarkastamaan kelloa.
Katsahdettuamme ranteeseen kiinnitettyä kelloa, suunnitelmiin tuli kuitenkin vielä muutos. Suuntasimme lähimpään Wallmarttiin katselemaan viimeisiä ostoksia. Viimeisiin matkalaukun kolosiin survoimme karkkia ja uudet MP3 soittimet.
Kyynel poskella jouduimme luovuttamaan rakkaan kumppanimme Chevy Malibun muukalaisten käsiin. Auton luovus oli nopeaa ja helppoa. Auto parkkiin ja kuitti pamahti räpylään, siinäpä se. Lopullinen hinta kaikkine sakkoineen ja muine naarmun hoito kuluineen tullaan näkemään vasta luottokunnan kuitilta, koska tämän hetkiseen summaan niitä ei oltu lisätty.
Kasimme olivat turvonneet matkan aikana sen verran suuriksi, että painorajat menivät läpi ripaa hipoen. Check in:in jälkeen odottelemaan lähtevää lentoa, johon oli vielä rutkasti aikaa. Viimeinen ehtoollinen nautittiin LAX:n Burger Kingssä, jolla saimme täytettyä itsemme rasvalla ja suolalla. Kuvut täynnä lentokoneeseen ja matkaan. Ja kappas, Air France olikin leiponut maukkaat pöperöt, joten söimme koneessa taas mahat täyteen. 11 tunnin matka Pariisiin saatiin hoidettua katsomalla uusia elokuvia. Pariisissa vaihto kesti vain tunnin, joten matkaa päästiin jatkamaan samoilla silmillä. Sateinen ja kylmä Suomi otti tuhlaaja pojat takaisin taksin muodossa, jolla ajettiin Januksen siskon luo yöksi. Ruisleipä ja pahvipurkista lypsetty maito olivat sittenkin parhaita ruokia mitä maa päällään kantaa. Yöllä jetlaki tuntui potkivan mainiosti ja heräilimme tämän tästä tarkastamaan kelloa.
Bussissa Cheyvä ikävöiden |
lauantai 26. marraskuuta 2011
25.11 Pelipäivä
Kerrankin herättiin aamulla ajoissa ja oltiin jo ysin maissa liikenteessä. Suunnaksi otettiin Anaheim ja tarkemmin Honda Center, josta kävimme lunastamassa liput päivän peliin. Lippujen hinnaksi tuli 90 tpl. Pelin alkuun vielä oli runsaasti aikaa, joten ei kun kylille pyörimään ja aikaa tappamaan. Käytiin katselemassa kuinka hullut amerikkalaiset käyttävät vapaa päivänsä alennuksien perässä ravaamiseen, kun tämä perjantai on niillä black friday. Kyseisenä päivänä kaikki juoksevat kuin päättömät kanat ja ostavat mitä eteen tulee, vaikka eivät kyseistä tuotetta tarvitse.
Kauppareissun jälkeen kohti hallia ja katsomaan kuinka Selänne, Koivu, Lydman, Hagman ja Lepistö kiekkoa pyörittelevät. Liput saatiin todella hyviltä paikoilta, jossa myös pelaajien vaimot istuivat jumalattomat timanttikivet nimettömissään. Peli alkoi hyvin, mutta kappas päättyi Anaheimin häviöön. Kyllä taas sai huomata, että Anaheimin laihassa 3. erässä Koivu ja Selänne olivat ainoita, jotka saivat jotain aikaan.
Tappiopelin jälkeen lähdimme katsastamaan Anaheimin Hootersin, jossa saimme vähän (silmän)ruokaa. Mättöjen jälkeen pöräytimme 20 mailia itää kohti Coronaan, jossa sijaitsee West Coast Customs. Pajan pihassa pyörähdimme hetken verran, josta suuntasimme Starmappia selaten kohti Bel Airia ja Rihannan tonttia. Tyttönen asuu vaatimattomasti kukkulan laella ökymanssionissa. Sitten seuraavan kohteeseen ja Schwartsenneggerin tonteille, mutta kartanlukijamme Mike C antoi väärän osoitteen, minkä seurauksena ajelimme 20 mailia sivuun ja päädyimme jollekin kräkkujille. Tuskin se Arska siellä asustaa, mutta hormoonien kilohinta siellä alueella on varmasti huokeempi.
Tähtipyörteissä suuntasimme kohti LAX:ia, eli lentokenttää ja sen vieressä sijaitsevaa Motel 6, jossa vietämme yön rauhoittuen ja pakkaillen kamoja kasaan. Kasseista ylimääräiset tavarat pois, jotta tullivirkailijat pitävät näppinsä erossa niistä. Muutekin täytyy sumplia vielä viime hetken säädöt pitkää ja tuskaista paluu matkaa varten.
Kauppareissun jälkeen kohti hallia ja katsomaan kuinka Selänne, Koivu, Lydman, Hagman ja Lepistö kiekkoa pyörittelevät. Liput saatiin todella hyviltä paikoilta, jossa myös pelaajien vaimot istuivat jumalattomat timanttikivet nimettömissään. Peli alkoi hyvin, mutta kappas päättyi Anaheimin häviöön. Kyllä taas sai huomata, että Anaheimin laihassa 3. erässä Koivu ja Selänne olivat ainoita, jotka saivat jotain aikaan.
Tappiopelin jälkeen lähdimme katsastamaan Anaheimin Hootersin, jossa saimme vähän (silmän)ruokaa. Mättöjen jälkeen pöräytimme 20 mailia itää kohti Coronaan, jossa sijaitsee West Coast Customs. Pajan pihassa pyörähdimme hetken verran, josta suuntasimme Starmappia selaten kohti Bel Airia ja Rihannan tonttia. Tyttönen asuu vaatimattomasti kukkulan laella ökymanssionissa. Sitten seuraavan kohteeseen ja Schwartsenneggerin tonteille, mutta kartanlukijamme Mike C antoi väärän osoitteen, minkä seurauksena ajelimme 20 mailia sivuun ja päädyimme jollekin kräkkujille. Tuskin se Arska siellä asustaa, mutta hormoonien kilohinta siellä alueella on varmasti huokeempi.
Tähtipyörteissä suuntasimme kohti LAX:ia, eli lentokenttää ja sen vieressä sijaitsevaa Motel 6, jossa vietämme yön rauhoittuen ja pakkaillen kamoja kasaan. Kasseista ylimääräiset tavarat pois, jotta tullivirkailijat pitävät näppinsä erossa niistä. Muutekin täytyy sumplia vielä viime hetken säädöt pitkää ja tuskaista paluu matkaa varten.
Pojat menossa peliä katsomaan |
Pojat lämmittelemässä |
Peli alkakoon |
Ennen peliä kuitenkin valmistaudutaan kansallishymniin |
Koivu ja Selänne |
West Coast Customs "padapim pada bum" |
Tuunatut vehkeet |
Arskan kartano |
24.11 Thänkskiving day (kiitti vi***ti)
Päivällä taas heräiltiin ja Mike C:llä oli pientä jälkitautia havaittavissa. Tukkoisen olon korjaa totta kait valtameren aallot, jotka huuhtelivat ylimääräiset kurat rinnuksiltamme. Lämpötila ulkona oli noin 15 astetta ja puhaltava merituuli sai meidän rasvanahat kananlihalle. Ei muuta kuin aaltoihin uittamaan katkarapujamme, jotka pian muuttuivat pilkkitoukiksi kylmyyden johdattamana. Puolisen tuntia riitti takaamaan uudet räkä- ja kurkkutaudit, jotka meillä jo ennestään oli. Räpiköinnin jälkeen suuntasimme motellille, josta otimme vauhtia Veniceä kohti.
Pieni kierros vielä Venicellä, josta polkaisimme kohti Malibun maisemia. Auringonlaskussa ajaessamme ihastelimme aaltojen iskeytymisiä rantakallioihin ja meren laakeutta. Malibussa olimme jo hämärän aikoihin, jolloin pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan taas kerran maisemia. Losista ylöspäin ajaessa, vaikka kohti San Fransiskoa kannattaa suosia highway ykköstä juuri maisemien takia.
Nälän kurniessa päätimme suunnistaa illastamaan Santa Monican ravintolaan. Menuja ja tarjontaa tarkasteltaessa päädyimme johonkin paikalliseen peruspaikkaan Thänkskiving illalliselle. Mike C otti oikean kalkkunapäivällisen, kun Jackson ja Janus tyytyivät pihviin ja ripseihin. Hormooneilla kasvatettu kalkkuna ei ollut Mike C:n mieleen, kun taas muut jäsenet olivat tyytyväisiä pöperöihin. Iltabudien säestämänä valmistauduimme pian häämöttävään mantereen vaihtoon (vi**u) pakkaamalla laukkuja ja pesemällä pyykkejä.
Pieni kierros vielä Venicellä, josta polkaisimme kohti Malibun maisemia. Auringonlaskussa ajaessamme ihastelimme aaltojen iskeytymisiä rantakallioihin ja meren laakeutta. Malibussa olimme jo hämärän aikoihin, jolloin pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan taas kerran maisemia. Losista ylöspäin ajaessa, vaikka kohti San Fransiskoa kannattaa suosia highway ykköstä juuri maisemien takia.
Nälän kurniessa päätimme suunnistaa illastamaan Santa Monican ravintolaan. Menuja ja tarjontaa tarkasteltaessa päädyimme johonkin paikalliseen peruspaikkaan Thänkskiving illalliselle. Mike C otti oikean kalkkunapäivällisen, kun Jackson ja Janus tyytyivät pihviin ja ripseihin. Hormooneilla kasvatettu kalkkuna ei ollut Mike C:n mieleen, kun taas muut jäsenet olivat tyytyväisiä pöperöihin. Iltabudien säestämänä valmistauduimme pian häämöttävään mantereen vaihtoon (vi**u) pakkaamalla laukkuja ja pesemällä pyykkejä.
Vilu |
Kalkkunat rannalla |
Aurinko laskee mereen |
Karavaaranit |
23.11 LA:n kaarashow
Aamulla nukutti taas hyvin. Lähdettiin painelemaan kohti isoa autonäyttelyä. Näyttelyssä oli esillä kaikki isot automerkit ranskalaisia lukuun ottamatta. Autot on amerikassa sikahalpoja, esimerkiksi Audi TT RS maksoi 63 tuhatta taalaa. Shelby GT 500 50 tuhatta eli noin 38 tuhatta euroa, suomessa hieman eri hinnat. Maatalousväen ihannoidessa Dodge Rameja, täkäläiset isännät pulittavat 5.7 Hemi koneella varustetusta 2500 Ramista vaivaiset 28000 taalaa ja totta kait double cabilla. Autonäyttely sai meidät sen verran kuolaamaan, että ei kun ruuan metsästykseen.
Tarkoituksena oli löytää Californian seudulla rehottava perheravintola In-n Out, joka tarjoaa laajasta valikoimasta herkkusyötävää. Navigaattori ohjasti meidät burgeripaikkaan, joka oli tupaten täynnä. Ei ihmekään, että kehuvat ruokia hyviksi. Listalla oli valittavana 3 erilaista ateriaa, joten valitsemiseen ei mennyt kovin kauan aikaa, kun yleensä Mike C miettii yleensä puol tuntia ennen kuin osaa valita sopivan mealin. Ruoka oli hyvää ja halpaa. Nam, rasvaa ja suolaa. Rasvamahat täynnä kaarroimme motellimme pihaan, jossa tutut ja turvalliset kodittomat ja narkkaritkin odottivatkin meitä.
Ei kun huoneeseen ja valmistautumaan illan Burleski näytökseen, joka pidettiin nurkkakuppillassa. Ilta tarjosi hienoa näytöstä puoleen yöhön asti, jolloin esitykset hiljenivät. Päätimme vielä ottaa muutamat ja jäädä vielä höpöttelemään paikallisen omistajan kanssa. Aamuyön tunneilla Jackson ja Janus kömpivät motelliin makkoomaan Mike C:n kuorsauksen tahdissa.
Tarkoituksena oli löytää Californian seudulla rehottava perheravintola In-n Out, joka tarjoaa laajasta valikoimasta herkkusyötävää. Navigaattori ohjasti meidät burgeripaikkaan, joka oli tupaten täynnä. Ei ihmekään, että kehuvat ruokia hyviksi. Listalla oli valittavana 3 erilaista ateriaa, joten valitsemiseen ei mennyt kovin kauan aikaa, kun yleensä Mike C miettii yleensä puol tuntia ennen kuin osaa valita sopivan mealin. Ruoka oli hyvää ja halpaa. Nam, rasvaa ja suolaa. Rasvamahat täynnä kaarroimme motellimme pihaan, jossa tutut ja turvalliset kodittomat ja narkkaritkin odottivatkin meitä.
Ei kun huoneeseen ja valmistautumaan illan Burleski näytökseen, joka pidettiin nurkkakuppillassa. Ilta tarjosi hienoa näytöstä puoleen yöhön asti, jolloin esitykset hiljenivät. Päätimme vielä ottaa muutamat ja jäädä vielä höpöttelemään paikallisen omistajan kanssa. Aamuyön tunneilla Jackson ja Janus kömpivät motelliin makkoomaan Mike C:n kuorsauksen tahdissa.
Menny vähän pitkäks |
Keep on truking |
Tytöt kiinnoistui heti, kun Mike C hyppäs meseen. |
Jaksoni ja Mustangi |
22.11 Beverly Hills 90210
Herättiin päivällä ja sijoitettiin muroja huuleen. Chevyn nokka osoitti kohti rich and famous aluetta eli Beverly Hillssiä. Siellä ajelimme ristiin rastiin Paris Hilttonin löytämisen toivossa. Sitten näkökenttään ilmestyi vaaleanpunainen Bentley Continental GT. Paparatsien hyökätessä auton eteen huomasimme, että Paris ei ollutkaan ajelulla vaan joku tummempi kaveri. No, nähtiimpä edes Parisin auto.
Rodeo Drive ja Beverly Hills bulevardi suosiolla päätettiin vain ajella läpi, koska ei tarvittu Guggin kenkiä eikä käsilaukkuja. Seuraavaksi käväistiin Warner Brossin studioalueen liepeillä, jossa oli jumalattomia halleja hehtaarikaupalla. Studiot sijaitsevat Universal Cityssä, Hollywood hillien takana, eli ei ihan pelipakoilla. Illan kähmyssä yritettiin vielä driftailla Hollywoodin kylteille, mutta 400 metriä ennen huippua tie oli blokattu tukkoon. Alempaa saatiin otettua muutama hämy kuva kyltistä ja kukkulan laitamilta avautui loistavat näkymät Los Angeleksin ylle.
Vuorilta tiputtauduttiin alas Hollywood bulevardille, joka oli täytetty tähdillä, kenkien ja käsien jäljillä. Muutama turha roju taas tarttui mukaan, joten olimme valmiita etsimään autoa. Chevy pistettiin sellaiseen parkkiin, että unohdimme katsoa mille kadulle auto ajettiin. Sen verran iso city tämä näyttää olevan. Puolen tunnin reippailun jälkeen saimme vainun koiran paskasta (johon Janus astui suoraan autosta noustessa) ja löysimme perille.
Hotellin sängylle oli palatessa ilmestynyt lappu, että ei saa ryypatä äänekkäästi aamu kolmeen. Viereisen huoneen asukkaat oli kuulema vaihtanut meijän takia motellia. Melkosta sakkia. Nii ja sitte kävästiin lähipaarissa parilla kannulla.
Rodeo Drive ja Beverly Hills bulevardi suosiolla päätettiin vain ajella läpi, koska ei tarvittu Guggin kenkiä eikä käsilaukkuja. Seuraavaksi käväistiin Warner Brossin studioalueen liepeillä, jossa oli jumalattomia halleja hehtaarikaupalla. Studiot sijaitsevat Universal Cityssä, Hollywood hillien takana, eli ei ihan pelipakoilla. Illan kähmyssä yritettiin vielä driftailla Hollywoodin kylteille, mutta 400 metriä ennen huippua tie oli blokattu tukkoon. Alempaa saatiin otettua muutama hämy kuva kyltistä ja kukkulan laitamilta avautui loistavat näkymät Los Angeleksin ylle.
Vuorilta tiputtauduttiin alas Hollywood bulevardille, joka oli täytetty tähdillä, kenkien ja käsien jäljillä. Muutama turha roju taas tarttui mukaan, joten olimme valmiita etsimään autoa. Chevy pistettiin sellaiseen parkkiin, että unohdimme katsoa mille kadulle auto ajettiin. Sen verran iso city tämä näyttää olevan. Puolen tunnin reippailun jälkeen saimme vainun koiran paskasta (johon Janus astui suoraan autosta noustessa) ja löysimme perille.
Hotellin sängylle oli palatessa ilmestynyt lappu, että ei saa ryypatä äänekkäästi aamu kolmeen. Viereisen huoneen asukkaat oli kuulema vaihtanut meijän takia motellia. Melkosta sakkia. Nii ja sitte kävästiin lähipaarissa parilla kannulla.
Bugatti Rodeo Drivella |
Mese Rodea Drivella |
Acme |
Kelju K Kojootti ilman kiitäjää |
Mötikkä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)