25.11 Pelipäivä

Kerrankin herättiin aamulla ajoissa ja oltiin jo ysin maissa liikenteessä. Suunnaksi otettiin Anaheim ja tarkemmin Honda Center, josta kävimme lunastamassa liput päivän peliin. Lippujen hinnaksi tuli 90 tpl. Pelin alkuun vielä oli runsaasti aikaa, joten ei kun kylille pyörimään ja aikaa tappamaan. Käytiin katselemassa kuinka hullut amerikkalaiset käyttävät vapaa päivänsä alennuksien perässä ravaamiseen, kun tämä perjantai on niillä black friday. Kyseisenä päivänä kaikki juoksevat kuin päättömät kanat ja ostavat mitä eteen tulee, vaikka eivät kyseistä tuotetta tarvitse.

Kauppareissun jälkeen kohti hallia ja katsomaan kuinka Selänne, Koivu, Lydman, Hagman ja Lepistö kiekkoa pyörittelevät. Liput saatiin todella hyviltä paikoilta, jossa myös pelaajien vaimot istuivat jumalattomat timanttikivet nimettömissään. Peli alkoi hyvin, mutta kappas päättyi Anaheimin häviöön. Kyllä taas sai huomata, että Anaheimin laihassa 3. erässä Koivu ja Selänne olivat ainoita, jotka saivat jotain aikaan.

Tappiopelin jälkeen lähdimme katsastamaan Anaheimin Hootersin, jossa saimme vähän (silmän)ruokaa. Mättöjen jälkeen pöräytimme 20 mailia itää kohti Coronaan, jossa sijaitsee West Coast Customs. Pajan pihassa pyörähdimme hetken verran, josta suuntasimme Starmappia selaten kohti Bel Airia ja Rihannan tonttia. Tyttönen asuu vaatimattomasti kukkulan laella ökymanssionissa. Sitten seuraavan kohteeseen ja Schwartsenneggerin tonteille, mutta kartanlukijamme Mike C antoi väärän osoitteen, minkä seurauksena ajelimme 20 mailia sivuun ja päädyimme jollekin kräkkujille. Tuskin se Arska siellä asustaa, mutta hormoonien kilohinta siellä alueella on varmasti huokeempi.

Tähtipyörteissä suuntasimme kohti LAX:ia, eli lentokenttää ja sen vieressä sijaitsevaa Motel 6, jossa vietämme yön rauhoittuen ja pakkaillen kamoja kasaan. Kasseista ylimääräiset tavarat pois, jotta tullivirkailijat pitävät näppinsä erossa niistä. Muutekin täytyy sumplia vielä viime hetken säädöt pitkää ja tuskaista paluu matkaa varten.

Pojat menossa peliä katsomaan

Pojat lämmittelemässä

Peli alkakoon

Ennen peliä kuitenkin valmistaudutaan kansallishymniin

Koivu ja Selänne

West Coast Customs "padapim pada bum"

Tuunatut vehkeet

Arskan kartano

24.11 Thänkskiving day (kiitti vi***ti)

Päivällä taas heräiltiin ja Mike C:llä oli pientä jälkitautia havaittavissa. Tukkoisen olon korjaa totta kait valtameren aallot, jotka huuhtelivat ylimääräiset kurat rinnuksiltamme. Lämpötila ulkona oli noin 15 astetta ja puhaltava merituuli sai meidän rasvanahat kananlihalle. Ei muuta kuin aaltoihin uittamaan katkarapujamme, jotka pian muuttuivat pilkkitoukiksi kylmyyden johdattamana. Puolisen tuntia riitti takaamaan uudet räkä- ja kurkkutaudit, jotka meillä jo ennestään oli. Räpiköinnin jälkeen suuntasimme motellille, josta otimme vauhtia Veniceä kohti.

Pieni kierros vielä Venicellä, josta polkaisimme kohti Malibun maisemia. Auringonlaskussa ajaessamme ihastelimme aaltojen iskeytymisiä rantakallioihin ja meren laakeutta. Malibussa olimme jo hämärän aikoihin, jolloin pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan taas kerran maisemia. Losista ylöspäin ajaessa, vaikka kohti San Fransiskoa kannattaa suosia highway ykköstä juuri maisemien takia.

Nälän kurniessa päätimme suunnistaa illastamaan Santa Monican ravintolaan. Menuja ja tarjontaa tarkasteltaessa päädyimme johonkin paikalliseen peruspaikkaan Thänkskiving illalliselle. Mike C otti oikean kalkkunapäivällisen, kun Jackson ja Janus tyytyivät pihviin ja ripseihin. Hormooneilla kasvatettu kalkkuna ei ollut Mike C:n mieleen, kun taas muut jäsenet olivat tyytyväisiä pöperöihin. Iltabudien säestämänä valmistauduimme pian häämöttävään mantereen vaihtoon (vi**u) pakkaamalla laukkuja ja pesemällä pyykkejä.

Vilu

Kalkkunat rannalla

Aurinko laskee mereen

Karavaaranit

23.11 LA:n kaarashow

Aamulla nukutti taas hyvin. Lähdettiin painelemaan kohti isoa autonäyttelyä. Näyttelyssä oli esillä kaikki isot automerkit ranskalaisia lukuun ottamatta. Autot on amerikassa sikahalpoja, esimerkiksi Audi TT RS maksoi 63 tuhatta taalaa. Shelby GT 500 50 tuhatta eli noin 38 tuhatta euroa, suomessa hieman eri hinnat. Maatalousväen ihannoidessa Dodge Rameja, täkäläiset isännät pulittavat 5.7 Hemi koneella varustetusta 2500 Ramista vaivaiset 28000 taalaa ja totta kait double cabilla. Autonäyttely sai meidät sen verran kuolaamaan, että ei kun ruuan metsästykseen.

Tarkoituksena oli löytää Californian seudulla rehottava perheravintola In-n Out, joka tarjoaa laajasta valikoimasta herkkusyötävää. Navigaattori ohjasti meidät burgeripaikkaan, joka oli tupaten täynnä. Ei ihmekään, että kehuvat ruokia hyviksi. Listalla oli valittavana 3 erilaista ateriaa, joten valitsemiseen ei mennyt kovin kauan aikaa, kun yleensä Mike C miettii yleensä puol tuntia ennen kuin osaa valita sopivan mealin. Ruoka oli hyvää ja halpaa. Nam, rasvaa ja suolaa. Rasvamahat täynnä kaarroimme motellimme pihaan, jossa tutut ja turvalliset kodittomat ja narkkaritkin odottivatkin meitä.

Ei kun huoneeseen ja valmistautumaan illan Burleski näytökseen, joka pidettiin nurkkakuppillassa. Ilta tarjosi hienoa näytöstä puoleen yöhön asti, jolloin esitykset hiljenivät. Päätimme vielä ottaa muutamat ja jäädä vielä höpöttelemään paikallisen omistajan kanssa. Aamuyön tunneilla Jackson ja Janus kömpivät motelliin makkoomaan Mike C:n kuorsauksen tahdissa.

Menny vähän pitkäks

Keep on truking

Tytöt kiinnoistui heti, kun Mike C hyppäs meseen.

Jaksoni ja Mustangi

22.11 Beverly Hills 90210

Herättiin päivällä ja sijoitettiin muroja huuleen. Chevyn nokka osoitti kohti rich and famous aluetta eli Beverly Hillssiä. Siellä ajelimme ristiin rastiin Paris Hilttonin löytämisen toivossa. Sitten näkökenttään ilmestyi vaaleanpunainen Bentley Continental GT. Paparatsien hyökätessä auton eteen huomasimme, että Paris ei ollutkaan ajelulla vaan joku tummempi kaveri. No, nähtiimpä edes Parisin auto.

Rodeo Drive ja Beverly Hills bulevardi suosiolla päätettiin vain ajella läpi, koska ei tarvittu Guggin kenkiä eikä käsilaukkuja. Seuraavaksi käväistiin Warner Brossin studioalueen liepeillä, jossa oli jumalattomia halleja hehtaarikaupalla. Studiot sijaitsevat Universal Cityssä, Hollywood hillien takana, eli ei ihan pelipakoilla. Illan kähmyssä yritettiin vielä driftailla Hollywoodin kylteille, mutta 400 metriä ennen huippua tie oli blokattu tukkoon. Alempaa saatiin otettua muutama hämy kuva kyltistä ja kukkulan laitamilta avautui loistavat näkymät Los Angeleksin ylle.

Vuorilta tiputtauduttiin alas Hollywood bulevardille, joka oli täytetty tähdillä, kenkien ja käsien jäljillä. Muutama turha roju taas tarttui mukaan, joten olimme valmiita etsimään autoa. Chevy pistettiin sellaiseen parkkiin, että unohdimme katsoa mille kadulle auto ajettiin. Sen verran iso city tämä näyttää olevan. Puolen tunnin reippailun jälkeen saimme vainun koiran paskasta (johon Janus astui suoraan autosta noustessa) ja löysimme perille.

Hotellin sängylle oli palatessa ilmestynyt lappu, että ei saa ryypatä äänekkäästi aamu kolmeen. Viereisen huoneen asukkaat oli kuulema vaihtanut meijän takia motellia. Melkosta sakkia. Nii ja sitte kävästiin lähipaarissa parilla kannulla.

Bugatti Rodeo Drivella

Mese Rodea Drivella

Acme

Kelju K Kojootti ilman kiitäjää

Mötikkä

21.11 Los Angeles

Aamulla siirryttiin Santa Monican suuntaan, jossa oli tarkoitus löytää halpa läävä viikon ajaksi. Ennen majapaikan etsintää päätettiin kierrellä autolla katuja ja katsella mitä ne tarjoavat. Santa Monican rantakadut on vuorattu hienoilla hotelleilla ja ravintoloilla, jotka ei tällä kertaa ollut meitä varten.

Rannan tuntumassa kävimme tiedustelemassa kuppaisen näköistä motellia, jossa olikin 200 dollarin kuppainen yöhinta. Motelli ei siis ollut meidän makuun. Seuraavaksi siirryimme Venice Beachille, jossa oli tarjolla paljon rihkamaa. Myyjinä toimivat ameriikan heebot, jotka olivat vetäneet muutakin kuin pulkkaa. Outoa oli, että "lääke marihuanaa" myytiin joka toisessa kaupassa. Lääkärintakkiset myyjät ilmoittivat kirjoittavansa 40 dollarilla lääkärin todistuksen, jolla sitä saisi ostaa.

Venicen jälkeen nousimme mailin ylemmäs rannasta Lincoln pulevartille, josta muutaman motellitarjouskyselyn perusteella päädyimme Rest Heven nimiseen motelliin. Asetuimme taloksi muutaman Budin voimalla, minkä jälkeen vielä suuntasimme illan pikku tunneilla nurkkakuppilaan. Tummanpuhuva portsari tuijotti suomalaista ajokorttia 30 sekuntia ja sanoi "Moi, mitä kuuluu". Äijä oli opiskellu neljä vuotta Suomessa. Juotiin parit budit ja mäntiin kämpälle.

Santa Monican rantabulevardia

Venice Beach

Taiteilijat huijaamassa tyhmiä turisteja

Rest Heaven

20.11 Final Destination

Kamat kasaan ja pois Vegasin Wonderlandista. Suunnaksi otettiin Area 51:sen laitamat, jotka sijaitsevat Vegasista pohjoiseen. Area 51 kuin suihati ohi, joten sen enempää kuvamateriaalia paikasta ei saatu kuin mainostaulu. No, eipä lähdetty pakittelemaan. Eikun vonkua koneseen ja eteenpäin. Pitstoppi suoritettiin Beattyssa, jossa suunnittelimme alustavaa reittiä Losiin ja puraisimme patongit jo niin tutkisi tulleesta Subwaystä.

Kepsi ohjastikin meidän kuin vahingossa Death Valleyn kansallispuistoon, jossa maisemat olivat aika suolaiset. Kyseinen paikka on kuiva ja kivinen sekä kesällä helvetillisen kuuma. Läntisen pallonpuoliskon lämpöennätykset on mittailtu kyseiseltä alueelta. Parisen tuntia vierähti helposti laaksossa ajellen ja ihmetellen, jonka jälkeen olimme valmitta kohtaaman Los Angeles. Pienessä sateessa lähestyimme kohdetta, mutta päätimme jäädä kaupungin laitamalle motelliin Rosemeadiin. Aamulla on tarkoitus ajella lähemmäs rannikkoa Santa Monican tai jonnekin sinnepäin suuntaan ja etsiä majapaikka loppuajaksi. Reissun päällä ollaan oltu yli 3 viikkoa ja loppuviikon agendana on tällä kertaa lomailu matkailun sijaan.

Ufojen Huoltsikka

Miesten Huoltsikka

SUORAN PÄTKÄ

Tie mutkitteli kumpujen välissä

Vain pippuri puuttui

Jackson ja suola parin kilsan korkeuserolla

Mike C kärpäsen paskana vuoren huipulla

Fat bastards

19.11 Buffettia ja pelailua

Aamu alkoi hitaasti, mutta varmasti. Aamutoimien jälkeen vuorossa oli totta kait ykskätisten testaus, jolloin huomattiin, että vekasin väki ei ole vieläkään korjannut koneita voittokuntoon. Pelaamisen yhteydessä lunastimme muutamat budit ennen ruokailua. Ruoka löydettiin tällä kertaa kasinon buffetista, jossa oli tarjolla monta kymmentä metriä seisovaa pöytää sushista ranskalaisiin. Kuvut täynnä painuimme mahojemme viereen hotellihuoneeseen, jossa torkuimme iltaan asti.

Illan hämyssä heräilimme ja keräilimme itsemme kokoon. Suuntana oli tällä kertaa vähän kalliimpien casinoiden tarkastus, joita olivat mm. Caesars Palace, Mirage ja Bellagio. Casinoissa kierreltiin, pelailtiin ja yritettiin muutenkin näyttää tekevämme jotain. Takaisin päin käppäiltäessä tultiin siihen tulokseen, että samat paskat eri paketissa. Casinot on suht samanlaisia, mutta tietysti teema muuttuu ja ehkäpä ihmiset. Kalliissa paikoissa näkee ruusuja ja halvoissa paikoissa pottuja, mutta kukkiihan se perunakin. Tiukun repiessä yli puoltayötä lompsimme huoneeseen laittamaan paikkoja kuntoon, jotta aamulla lähtö ei olisi niin räjähtävä.

New Yorkin peliluola

Bellagion Alakalju

Eiffel torni

Caesarsin vessoista puuttui kopit

18.11 Normipäivä Vegasissa

Herättiinkin vasta päivällä, eikä aamulla. Pienen itsensä kokoamisen, varustarkastuksen, tasoittavien ja Mäkkärin jälkeen suuntasimme Hootersin casinolle pelaamaan ykskätisiä. Tahkosimme kovia voittoja koneista, mutta kuten tiedetään niin ahneella on paskanen loppu. Mike C:n voittamat sataset vaihtuivat nopeasti pennosiin.

Taskut tyhjinä lepattaen suuntasimme katselemaan muiden kasinoiden tunnelmaa. Kiertelyjen jälkeen olimme valmiita kohtaamaan uudestaan Las Vegasin illan. Viinapullo kaupasta vaatteen vaihtoon. Kävimme myös hakemassa ilmaiset liput yökerhoon. Olimmekin rässit suorassa yökerhon edessä muutamaa minuuttia ennen puolta yötä. Odottelimme VIPpi jonossa kuitenkin hetken, että saimme maksaa sisälle 30 dollaria, RAHAA ON. Yökerhossa näytettiin klubittajille vähän tanssimisen mallia. Täällä tanssi on semmosta sormen nytkytystä, joten muutamalla Travolta liikkeellä saa kaikkien huomion (mitä liene mulkoilleet). Kohta oltiinkin jo nukkumassa.

The Strip in Las Vegas

Kämpän parveke

Luxori

Kekker boissit

Pokker feissit

17.11 Viva Las Vegas

Yön vietimme painajaisia nähden, joten kytkintä luisuttaen Chevy pärähti Route 66 pitkin kohti länttä. Aito 66 tarjosi nähtävää ja pysähdyspaikkoja, jossa pystyi kokemaan tiestä nousevan vintage- tunnelman. Maisema vaihtui verkkaisesti, mutta useat pysähdykset kasvattivat kummasti matka-aikaamme. Intiaanireservaatit ovat yleisiä Arizonassa, jotka tarjoavat katseltavaa ja ihmeteltävää. Näissäkin asioissa voisi sanoa, että aina ei mene nallekarkit tasan. Inkarit asuvat keskellä korpea sotkuisissa lähiöissä, jossa pihat pursuavat roskista ja talojen nurkat repsottaa.

Inkkareitten jälkeen vuorossa oli Hoover Damn vai Dam. Meidän mielestämme se oli Damn, koska saman elämyksen olisi saanut, jos olisi ajanut Imatran koskelle. Padon ympärille oli rakennettu sellainen turistirysä, että huh huh taas kerran. Kyllä ne amerikkalaiset osaa rahastaa. Bondin Golden eyetä, jos joku sattuu katsomaan, niin leffassa pato on noin 200 kertaa hienompi. Mutta, jos ajaa ohi, niin kannatta kuitenkin käydä lenkki ajamassa. Vinkiksi kannatta etsiä ilmainen parkkipaikka, koska keskellä korpea osaavat pyytää auton pysäköinnistä 7 dollaria. Ei kannata maksaa, koska pienen kävelymatkan päästä löytyy ilmaista tilaa, niin tien laidasta kuin koskestakin.

Patoseikkailujen jälkeen olimme valmiita kohtaamaan Las Vegasin loiston. Ilta oli jo sen verran hämärissä, että katseltavaa riitti. Laskeuduimme Vegasiin highwäytä pitkin ja maisema oli hieno. Neonvalojen hehkut sen kun vain kasvoivat kun lähestyimme The Strippiä. Tämä kannattaa kokea, koska paikanpäällä se iskee vasten kasvoja, jota vaan ei voi ymmärtää. Taas ne amerikkalaiset osaa itseään hemmotella tällaisella yltäkylläisyydellä. Keskelle aavikkoa rakennettu sellainen  huvipuisto, että oksat pois. On nykki, pariisi, soturilinnoja, cesarin palatsia ja trumpin tönö.

Meidän majapaikka sijaitsi The Luxorissa, joka on pyramidia muistuttava rakennus. Budjettimatkaajan kannattaa asustaa vegasissa viikolla, koska yöt loistohotellissa maksaa päälle parikymppiä, kun viikonlopuksi hinnat kohoaa satasiin. Myös juominen on halpaa, koska casinoalueella tytöt tuovat juomaa pelkän tipin hinnalla. Turha on kuitenkin kuvitella, että rahaa ei palaisi, koska sitä vaan menee yllättävänkin paljon. Illalla käytiin vähän kiertelemässä ja oltiin ajoissa nukkumassa. Muistaaksemme???

Rihkamakauppoja kuuskutosella

Inkkarien kylä

Pistimme Malibun myyntiin Grand kanjonin lähellä

Vaihossa saatiin tilalle vähemmän ajettu Voorti

Näkymät saivat horjahtamaan

It´s a Hoover, Damn

Kellon tarkistus aikavyöhykkeen vaihtuessa

16.11 Get your kicks on Route 66

Albuqurkista päärytimme kohti Ameriikan äititietä eli Route 66, josta saimme nauttia vain pieniä pätkiä. Route 66:sen päälle on New Meksikon kohdilla rakennettu interstate 40, joten pitkiä matkoja 66 ei päästy ajelemaan. Pienillä harharetkillä löysimme mm. kaatopaikan ja rangaistuslaitoksen.66:n ehtiminen luovutettiin ja päätettiin ajaa interstatea pitkin, koska huomasimme, että Siegelmanista Tobockiin menee ihka aito 66, jota ei ole pilattu interstatella. Niinpä suunnaksi Siegelman, jossa olimme vasta iltamyöhään.

Saavuimme pieneen noin 4000 asukkaan kylään, jossa oli paljon 66 rekvisiittaa mm. motelleja, krääsäkauppoja ja kaljasaluuna. Motelleista kävimme pyytämässä tarjouksia, josta kävimme kovaa vääntöä paikallisten yrittäjien kanssa. Lopulta päädyimme intialaisen miehen omistamaan motelliin, koska saimme tinkastua about kympin hintaa alemmas alkuperäisestä. Tinkimisen yhteydessä jäimme suustamme kiinni kaverin kanssa, joka osoittautui hyvinkin sivistyneeksi yrittäjäksi. Hänen kanssaan käytiin keskustelut Suomen historiasta, maaseutujen autioitumisesta niin meillä kuin muuallakin ja amerikkalaisten tyhmyydestä.

Keskustelujen jälkeen päästiin huoneeseen vähän rentoutumaan potkittuamme suurimat torakat nurkkiin. Pian päätimmekin lähteä aiheuttamaan paheksuntaa kylillä. Parin sadan metrin päästä motellilta oli pupi, Black Cat, jossa kävimme ottamassa parit neuvoa-antavat. Pupi-illan jälkeen oli aika parkkeerata takaisin motellille, jotta jaksaisimme taas tutkia amerikan ihmeitä.

Valkoinen kyltti tienlaidassa

Mahtiurokset Pohjois-Ameriikan vedenjakajalla

Mustan kissan putia